Määritelmän mukaan strateginen oppiminen on menestyksen kannalta relevanttia oppimista. Relevantti tarkoittaa hyödyllistä ja oleellista. Sen vastakohta on haitallinen tai epäolennainen. Sellaistakin oppimisemme voi olla, jollemme pidä varaamme ja ajaudumme epätiedon ja huuhaan loputtomille poluille. Oppiminen voi olla myös neutraalia, olemassa olevaa tietämystä ylläpitävää. Vaikeinta on olla oppimatta mitään, koska se viittaa omien elintoimintojen lakkaamiseen, tai vaikkei viittaisikaan, tarkoittaa oppimattomuus todellisuudessa taantumista, koska asiat ympärillämme joka tapauksessa muuttuvat.

Strateginen oppiminen ohjaa osaamista oikeaan suuntaan, mutta kestävää kilpailuetua se voi synnyttää muutamien lisäehtojen toteutuessa.

Osallistavuus

Perinteisesti organisaation johdolla on yhä edelleen todellinen tai kuviteltu tieto- ja strategiamonopoli, josta on saattanut tulla ääneen lausumaton rasite ja loppumattoman muutosvastarinnan lähde. Asiantuntijuuden merkityksen korostuessa työelämässä ja yritysten toiminnassa on yhä ilmeisempää, ettei johdolla voi olla oleellisesti muita parempaa ymmärrystä organisaationsa toimintaympäristöstä ja toiminnasta, vaan kokonaisuus ratkaisee. Strateginen oppiminen koskee koko organisaatiota ja kaikkia
sen työntekijöitä, toki kunkin toimialan ominaispiirteet järkevästi huomioiden. 

Oppimisen paikat ja vuorovaikutus

Strateginen oppiminen tarkoittaa oppimisen näkökulmien ja mahdollisuuksien laaja-alaista hyödyntämistä työssä. Jossain vaiheessa puhuttiin työajan 10 – 90 -jaosta, jossa 10% viittasi oppimiseen (koulutukset) ja loput työn tekemiseen. Mielekkäämpää on ajatella 10 – 80 -10 -jakoa, jossa vasemman puoleinen 10% viittaa edelleen koulutus-tyyppiseen oppimiseen ja oikean puoleinen 10% rutiineihin. Loput 80% tarkoittaa työtä, jossa oppimisen näkökulma on mukana. Strategista ei siis ole niinkään istua entistä enemmän koulutuksissa, vaan esimerkiksi jakaa kokemuksiaan ja jalostaa niitä muiden kanssa avoimen ratkaisukeskeisen vuoropuhelun eli dialogin keinoin. Edellytyksenä tälle on oppimismyönteinen ja turvallinen toimintakulttuuri. Vuorovaikutus ja sen laatu ratkaisevat.

Monimuotoisuus

Strategiseen oppimiseen keskittyvät organisaatiot hyödyntävät luontevasti joukkojen viisautta eli ryhmä-älyä. Perinteiset ylhäältä alas johdetutut organisaatiot maksavat pahimmillaan kovan hinnan siitä, että ne synnyttävät päätöksentekijöissä illuusion heidän omasta erehtymättömyydestään ja ohjaavat kaikkia muita olemaan heille mieliksi.

Pitkäjänteisyys ja jatkuvuus

Strateginen oppiminen on jatkuvaa, mutta jatkuva oppiminen ei ole välttämättä strategista. Lisäksi strateginen oppiminen ja työyhteisön toimintakulttuuri kytkeytyvät erottamattomasti toisiinsa. Hyviä tuloksia saadaan vasta määrätietoisella vuosien työllä, kun oppiminen muokkaa vähitellen kulttuuria. Toisaalta pahimmillaan paikalleen jämähtänyt, autoritäärinen toimintatapa, tukahduttaa strategisen oppimisen mahdollisuudet alkuunsa.

Tilanneäly

Strateginen oppiminen voi olla tavoitteellisesti uutta synnyttävää, mutta se on myös jatkuvasti kehkeytyvää ja uusia oivalluksia synnyttävää. Yhdistämällä molemmat toimitaan tilanneälykkäästi sekä pidetään huolta yhtäaikaisesta määrätietoisuudesta ja joustavuudesta, jotka auttavat selviämään ja menestymään kompleksisessa ja yllättävästi muuttuvassa maailmassa.

Ainutkertaisuus

Kestävä kilpailukyky syntyy positiivisesta erottuvuudesta sekä vaikeasta kopioitavuudesta. Oppikirjojen perinteisiä ”geneerisiä” strategioita voi kopioida melko helposti, ainakin periaatteessa, mutta koko työyhteisön  monipuolisen oppimisen tuloksena kasvaneen inhimillisen pääoman kokonaisuus on ainutkertainen.

Juha Koskinen

#strateginenoppiminen

PS. Koulutan teemasta 11.5.2022 klo 9 – 12. Tervetuloa mukaan!