Työterveyslaitoksen Minna Toivanen kuvasi osuvasti aikaamme Helsingin Sanomien Minä väitän-kirjoituksessa (19.10.2022), jonka otsikko oli Elämän ylikuumeneminen. Hänen mukaan työtämme ja elämäämme hallistee lillukanvarsien tekeminen, työn ytimen hukkaaminen, oman työnkuvan epäselvyys, itse asetetut ja ulkoa tulevat vaatimukset ja ideaalit, työhön liittyvä paljous, rajaton informaatiotulva ja työtehtävien pompahtelu eri kanavista. Kun edelliset Lue lisää…
Määritelmän mukaan strateginen oppiminen on menestyksen kannalta relevanttia oppimista. Relevantti tarkoittaa hyödyllistä ja oleellista. Sen vastakohta on haitallinen tai epäolennainen. Sellaistakin oppimisemme voi olla, jollemme pidä varaamme ja ajaudumme epätiedon ja huuhaan loputtomille poluille. Oppiminen voi olla myös neutraalia, olemassa olevaa tietämystä ylläpitävää. Vaikeinta on olla oppimatta mitään, koska se Lue lisää…
Strateginen oppiminen on tulevaisuuden strategista johtamista. Väite on ensi viikolla (20.12.2021) julkaistavan työelämän oppimistrilogian kolmannen kirjani – Strateginen oppiminen – keskeinen sanoma. Kerron kirjassa strategisen oppimisen synnystä, tulokulmista, käsitteistä ja käytännöistä. Strategisen johtamisen tapaan muutosjohtaminen on edelleen johtamisoppien valtavirtaa, mutta on aika korvata sekin uudella käsitteellä nimeltään muutosoppiminen. Mitä enemmän Lue lisää…
Strateginen oppiminen on työyhteisön kestävän kilpailuedun hakemista, löytämistä ja vahvistamista, joten se poikkeaa perinteisestä yritysten koulutustoiminnasta ja henkilöstön osaamisen kehittämisestä merkittävästi. Ne mielletään tyypillisesti toimintaa tukeviksi asioiksi, jotka parhaimmillaankin perustuvat jo laadittuihin strategioihin tai toimintasuunnitelmiin, mutta elävät usein omaa elämäänsä strategioista piittaamatta. Strateginen oppiminen eroaa aiemmasta strategianäkemyksestä painottaen ihmisten eli Lue lisää…
Tämä on oppimiskulttuurin perustaa esittelevän kirjoitussarjani kolmas ja viimeinen osa – tällä erää. Ensimmäisessä osassa kerroin, mitä oppimiskulttuurilla tarkoitetaan. Se määritellään organisaatiossa toimivien ihmisten suhtautumisena oppimiseen. Se koostuu arvoista, asenteista, tavoitteista ja luonteenomaisista toimintatavoista. Yhtenä esimerkkinä mainitsin muuttumattomuuden ja kasvun asenteet. Toisessa osassa esittelin kymmenen kohdan testin, jolla sai arvion Lue lisää…
Edellisessä kirjoituksessa pohdin työyhteisön oppimiskulttuurin ydintä. Se määriteltiin organisaatiolle luonteenomaisina oppimiseen liittyvinä arvoina, asenteina, tavoitteina ja käytäntöinä. Sellainen takuuvarmasti löytyy jokaisesta työyhteisöstä, yksittäisestä tiimistä suureen korporaatioon. Mutta kuinka hyvin olemassa oleva oppimiskulttuuri palvelee työyhteisön perimmäisiä tavoitteita? Onko oppiminen tukitoiminto vai jotain sitä tärkeämpää? Mikä on riman korkeus? Alati, ennakoimattomasti ja Lue lisää…
Kulttuuri? Kulttuuri-sanan alkuperä tulee latinan kielestä tarkoittaen viljelyä. Roomalainen poliitikko ja filosofi Cicero oivalsi laajentaa sitä sanalla animi ja niin kulttuurista tuli hengen viljelyä – animi cultura. Sittemmin kulttuuri on laajennettu koskemaan käsitteenä niin monia asioita, ettei meinaa perässä pysyä. Yhtä ääripäätä voisi edustaa taiteellinen ”korkeakulttuuri” ja toista koko ihmiskunnan Lue lisää…
