Vuonna 2010 (Wiley) ilmestyi kirja nimeltään Strategic Learning: How to Be Smarter Than Your Competition and Turn Key Insights into Competitive Advantage (Strateginen oppiminen: Kuinka olla kilpailijoitasi älykkäämpi ja muuttaa keskeiset oivallukset kilpailueduksi). Kirjoittaja oli professori Willie Pietersen (s. 1937).En tiedä, kuka ensimmäisenä käytti strategic learning -sanaparia, mutta ainakin Pietersen lienee heistä tunnetuin.
Strategisen oppimisen kirjasarjassani on tällä hetkellä kuusi teosta. Niistä kolmannen, vuonna 2021 ilmestyneen nimi on Strateginen oppiminen. Viimeisimmän vuonna 2024 ilmestyneen nimi on Strateginen oppiminen – Johtajuuden uudistaja.
Pietersenin ja oma strategisen oppimisen sisältö poikkeavat toisistaan merkittävästi. Pietersen tarkoittaa sanaparilla johtamisprosessia. Itselleni se tarkoittaa päämäärien kannalta relevanttia ja eettisesti kestävää oppimista.
Pietersenin määritelmä suomentuu seuraavasti: Strateginen oppiminen on johtamisprosessi, joka synnyttää jatkuvan löytämisen ja sopeutumisen kierteen. Se pyrkii tasapainottamaan keskittymisen joustavuuteen sekä harkitun analyysin luovaan ajatteluun, jota terävöitetään jatkuvasti oppimisen ja kokemuksen kautta.
Yksinkertainen määritelmäni tekee käsitteestä Pieterseniä monitahoisemman.
Strateginen oppiminen on:
- Relevanttia
- Skaalautuvaa
- Ryhmä-älykästä
- Jatkuvaa ja kaikkiallista
- Arkeen sulautuvaa
- Kehkeytyvää ja tavoitteellista
- Kulttuurin ja hyvinvoinnin perustaa
- Antihaurautta synnyttävää
- Vaikuttavaa muutosjohtamista
- Uutta strategista johtamista
Pietersenin johtamisprosessin vastine työkalupakissani on nimeltään Oppiva ja osallistava strategiaprosessi.
Entä sitten?
Pietersenin Strateginen oppiminen on löytänyt paikkansa suurten yritysten johdon konsultoinnissa. Referenssiluettelo on vaikuttava. Hänen johtamisprosessinsa on fiksuudestaan huolimatta jäänyt yhdeksi monista globaalin bisneskirjallisuuden juonteista. Suomessa hänen vaikutuksensa ei ole tullut itselleni vastaan.
Strategisen oppimisen kanssa olemme Suomessa edelleen hyvin alussa. Perinteiset opit ja paikoilleen jämähtänyt käsitteistö hallitsevat edelleen. Niinhän se menee, koska tunnetusti valtavirran tuttuun ja turvalliseen on helpompi takertua, kuin rasittaa päätään uusilla asioilla. Edelläkävijät ovat varsin pieni joukko.
Mieleni on samaan aikaan levollinen ja kärsimätön. Levollinen siinä mielessä, että paradigmojen muutokset vaativat kypsyäkseen aikaa, kunnes muutos lyö itsensä läpi. Kärsimätön siinä mielessä, että Strategisen oppimisen laaja-alainen soveltaminen yksilöistä, yhteisöihin ja koko yhteiskuntaan olisivat sitä, mitä maamme juuri nyt tarvitsee.
