Tarinan mukaan taloustieteilijä Arthur Lafferilta kysyttiin Yhdysvaltojen presidentin illallisilla, mikä on optimaalinen veroaste. Hän piirsi pöytäliinaan käännetyn u-kirjaimen näköisen käyrän, joka leikkasi vaaka-akselin nollan ja sadan prosentin kohdalla. Jos veroaste on nolla, ei kukaan maksa veroja ja jos se on sata, ei kukaan tee työtä, joten verotulot maksimoituvat jossain nollan ja sadan prosentin välillä. Missä tarkalleen, on sitten jo toinen juttu, mutta ilman lukuarvojakin käännetty u-käyrä on hyödyllinen ajattelun työkalu. Lafferin käyrä on esimerkki kahden eri näkökulman yhdistämisestä. Saman kaltaisia ajatuksia
esitti jo vuonna 1377 arabifilosofi Ibn Khaldun teoksessaan Muqaddimah sekä sittemmin filosofit ja taloustieteilijät kuten David Hume, Adam Smith ja John Maynard Keynes.

Yhteen näkökulmaan juuttuminen

Hurahdus on sitä, että intoudumme johonkin asiaan ylenpalttisesti ja annamme sen täyttää elämämme. Synonyymejä ovat höynähtäminen, höpsähtäminen, hassahtaminen, sekoaminen ja hullaantuminen. Hurahtaminen voi olla ihanaa, mutta sillä on hintansa, koska muut meille tärkeät elämänalueet kärsivät. Pitkittynyttä hurahdusta seuraa väistämättä henkinen krapula tai jopa loppuun palaminen. Hurahdus on esimerkki siitä, että emme hoksaa yhdistellä näkökulmia vaan juutumme yhteen asiaan.

Hurahdusvaaraa lisää nykyelämämme katkeamaton informaatiotulva. Vaikka monipuolista tietoa on saatavilla, jumahdamme helposti yhteen näkökulmaan, heimoudumme kaltaistemme kanssa ja elämme vahvistusvinoumien hallitsemissa kuplissamme. Kun samalla globaalit esikuvamme karkaavat ulottumattomiin, saatamme ajautua jopa äärimmäisiin tekoihin, kun yritämme matkia heitä.

Olemme temperamentiltamme ja persoonaltamme kaikki erilaisia. Se näkyy esimerkiksi suhtautumisessamme uusiin asioihin. Osa meistä on varovaisia ja pohdiskelevia, toiset taas seikkailunhaluisia ja aina valmiita uuteen. Yhteen näkökulmaan jumahtamisen vaara koskee kuitenkin molempia ääripäitä. Toisessa päässä vaarana on, ettei mikään muutu, ja toisessa jo mainittu
hurahtaminen.

Kahden hyvän yhdistäminen

Voimme lähteä hakemaan uusia näkökulmia elämäämme esittämällä itsellemme muutamia kysymyksiä. Jos mikä tahansa asia korostuu elämässämme voimakkaasti ja vie runsaasti aikaamme, on sillä väistämättä myös varjopuolia. Mitä ne ovat? Mitä vaikutuksia esimerkiksi on sillä, jos ruutuaika karkaa käsistä? Missä suhteessa omaa elämää kannattaa käyttää muiden seuraamiseen tai omaan aktiiviseen toimintaan? Jos koemme terveellisen ravinnon itsellemme tärkeäksi, missä vaiheessa terveellisyydestä saatavan hyödyn ja vaivattomuuden yhteisvaikutus (tulo) on suurimmillaan. Yhdessä ääripäässä voimme syödä aina samaa ruokaa – vaivatonta, mutta todennäköisesti epäterveellistä. Toisessa ääripäässä ruokamme on superterveellistä, mutta käytämme kohtuuttomasti aikaamme maksimaalisen terveyden tavoitteluun ja ennen pitkää stressaannumme. Paras tilanne on Lafferin-käyrän mukaisesti jossain ääripäiden välillä eli sopiva määrä terveellisyyttä ja vaivattomuutta. Näin yhdistämme kaksi meille hyvää asiaa.

Hyödyt ja kustannukset

Edellä kuvatun kahden hyvän asian tulon lisäksi voi pohtia hyötyjen ja kustannusten erotusta. Kyse voi olla rahassa mitattavista asioista tai omista inhimillisistä arvostuksistamme. Hyödyillä on tapana noudattaa alenevien rajatuottojen lakia, kun taas niiden saavuttamiseksi tehtävän työn määrä kasvaa suoraviivaisesti, jopa kiihtyvästi. Tällöin hyötyjen ja kustannusten erotus on jossain kohtaa väistämättä maksimissaan. Jos jatkamme siitä vielä pidemmälle,  päädymme ennen pitkää ”hifistelyalueelle”, jossa kustannukset ovat kasvaneet hyötyjä suuremmiksi. Mikä siis on riittävää? Esimerkkeinä voi pohtia työhön ja harrastuksiin käyttämämme aikaa.

Muutumme elämämme aikana jatkuvasti ja hyvin konkreettisesti. Jopa kehomme atomit ja molekyylit vaihtuvat joidenkin vuosien syklillä. Myös kokemuksemme, osaamisemme ja arvostuksemme muuttuvat. Mikä ennen oli tärkeää, ei sitä enää myöhemmin välttämättä ole. Näkökulmien yhdistämisen taito on mainio keino hakea elämäämme uudistumista ja tasapainoa sen eri vaiheissa.