HS-artikkelin (Valtteri Parikka, 28.12.2022) mukaan aivomme karttavat asioita, joissa palkinto on jossain sumuisessa tulevaisuudessa. Luolaihminen (mieluummin kannattaisi puhua muinaisihmisistä tai metsästäjä-keräilijöistä) keskittyi ratkomaan akuutteja ongelmia ja sai siitä tyydytystä. Vitkuttelulle siis on olemassa uskottava evolutiivinen perusta. Muinoin kannatti keskittyä hengissä selviämisen kannalta keskeisiin tehtäviin, siksi meitä turvallisessa nykymaailmassakin edelleen ohjaavat nopeat taistele-pakene-jähmety-reaktiot.
Vitkuttelu on järjestelmätason ongelma. HS-jutussa todettiin, ettei opintojen aikana kukaan opettanut opiskelutekniikkaa ja ajanhallintaa. Tunnetusti meistä useimmat eivät pitkälle pötki pelkän oman tahdonvoiman ohjaamana. Kepit ja porkkanatkaan eivät auta, jos niiden seurauksena on uupuminen, joka lisää prokastrinaatiota entisestään. Tarvitsemme omia ja yhteisiä toimintamalleja, rutiineja, osaamista sekä motivaatiota vitkuttelun välttämiseen.
Strategisen oppimisen tehtävä on rakentaa inhimillistä ja aikaansaavaa työelämää. On tavallista ja virheellistä ajatella, että inhimillinen ei voi olla aikaansaavaa tai, että aikaansaavaa ei voi olla inhimillistä. Hyvät asiat eivät nimittäin löydy ääripäistä vaan eri näkökulmia kohtuudella yhdistäen.
Prokrastinaatio, vitkuttelu ja aikaansaamattomuus ovat aikaansaavuuden vastakohtia. Niinpä strategisen oppimisen ajattelutavoista ja työkaluista löytyy keinoja vitkuttelun torjuntaan.
Vitkuttelun torjuntaa
HS-artikkelissa mainittiin kolme vitkuttelun vastaista ohjetta: (1) Lupaa itsellesi palkintoja ja rangaistuksia. (2) Kerro jollekin, mitä sinun pitää tehdä. Ryhmäpaine auttaa. (3) Vie puhelin toiseen huoneeseen.
Täydennän listaa vielä kolmella hyväksi osoittautuneella ohjeella, mutta ensin on tärkeää tiedostaa, että tekemättömät työt rasittavat meitä eniten. Kun niihin päättää tarttua saa itselleen ilon kokemuksia kolme kertaa. Vakaa päätös työhön tarttumisesta ja sille riittävän ajan varaamisesta keventää mieltä heti. Työn aloittaminen suunnitellusti tuottaa hyvää mieltä seuraavaksi. Lopulta työn valmiiksi saaminen tuottaa kolmannen kerran iloa. Edellisten lisäksi työ itsessään on tuottaa iloa, jopa flow-kokemuksen, kunhan sitä voi tehdä luontevaan tahtiin.
Viisaan ajanhallinnan keskeinen ohje on lisätä ajankäyttöämme tärkeisiin ja kiireettömien tehtäviin. Silloin ennen pitkää saamme työmme entistä parempaan hallintaan ja pystymme välttämään kroonisen kiireen ja sähläämisen loukkua. Samalla voimme pohtia mitä asioita elämästään voi karsia kokonaan.
Edellistä tukee huolten ulkoistamisen kolmevaiheinen prosessi. Aluksi kirjoitat muistiin tekemättömät työsi. Seuraavaksi mietit realistisesti, mitkä niistä saat varmuudella tehtyä itsellesi sopivan ajanjakson – esimerkiksi viikko tai kuukausi – kuluessa. Kolmanneksi toteat, että toistaiseksi muut työt on ulkoistettu mielestäsi. Ne ovat tallessa tekemättömien töiden listalla ja niihin palaat myöhemmin. Murehtimalla niitä teet itsellesi vain vahinkoa, etkä kuitenkaan ehdi kaikkea tehdä.
Kolmantena edellisiä pidemmän aikavälin ohjeena on suuntautua työhön, jossa voit ilmentää sisäisen motivaation kolmea näkökulmaa (autonomia, oman osaamisen käyttö ja yhteisöllisyys). Lopulta elämämme on valintoja. Jälkikäteen meitä harmittavat eniten päätökset, jotka jäivät aikanaan tekemättä. Valintojen tekemistä edesauttavat halu ja uskallus. Niistä seuraavalla kerralla.
