Strategista oppimista ja johtamista yhdistää yksi sana – strateginen. Se tarkoittaa jotain erityisen merkittävää, tärkeää ja hyödyllistä. Strateginen oppiminen on määritelmän mukaan menestyksen kannalta relevanttia oppimista.
Strateginen johtaminen tähtää niin ikään menestykseen ja sen tausta on alun perin sodan käynnin taidossa. Esimerkkinä tästä on kahden tuhannen vuoden takainen, nykymaailmankin kannalta edelleen ymmärrettävä ja arvostettu kiinalaisen Sunzin Sodankäynnin taito. Viisas kirja ei ole koolla pilattu, joten suosittelen sen lukemista jokaiselle.
Venäjän kahden viikon takaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan huolimatta nykymaailma on varsin rauhallinen vanhaan verrattuna. Putinin törkeä ja tuomittava käytös on ennemminkin poikkeus kuin sääntö. Viime vuosina sotien uhrina on kuollut luokkaa 100 000 ihmistä vuosittain. Vanhan maailman ihmismäärään suhteutettu luku olisi kymmeniä miljoonia eli satoja kertoja enemmän. Sodan sijaan tämän päivän strateginen johtaminen liitetään pääosin yritysmaailmaan, jossa ei tapeta toisiaan, vaan pyritään menestymään liiketoiminnassa muita paremmin. Strategisen johtamisen erilaisia koulukuntia löytyy useita, ja olen niitä käsitellyt Strateginen oppiminen -kirjassani.
Oppiminen ja johtaminen
Strategista oppimista ja johtamista erottaa kaksi sanaa – oppiminen ja johtaminen, joilla perinteisesti ei ole ollut mitään tekemistä keskenään. Niiden voi ajatella asuvan eri planeetoilla kaukana toisistaan. Johtamisen planeetalla asuvat johtajat ja heidän avustajansa. Siellä he pohtivat tavoitteita ja menestymisen keinoja, analysoivat markkinoita ja kilpailijoita sekä tekevät suunnitelmia. Toimintatapa voi olla varsin tuloksellinen, jos heillä on kaikki tieto hallussaan, riittävästi järkeä, tarvittavat resurssit ja kyvykkyydet sekä ehdottoman sitoutuneet, osaavat ja tottelevaiset ihmiset toteuttamassa suunnitelmia. Näin ei kuitenkaan todellisessa elämässä koskaan ole.
Oppimisen planeetalla ovat perinteisesti asuneet koululaiset, opiskelijat ja opettajat. Heillä ei selvästikään ole mitään tekemistä kaukaisen naapurinsa kanssa. Parhaimmillaan oppimisen planeetalta saadaan tutkinto, ja lähdetään sitten jollekin toiselle planeetalle. Tutkinnon ajatellaan valmistavan tai pätevöittävän johonkin, jonka jälkeen tehdään töitä, vaan ei opita enää.
Monet työyhteisöt tiedostavat osaamisen merkityksen ja niissä kehitetään henkilöstöä ja osaamista, millä tavallisesti tarkoitetaan koulutusta ja kursseja. Vaikka oppimissanaa käytettäisiin, ajatellaan sillä kuitenkin olevan tukitoiminnan rooli ja vain vähäinen yhteys liiketoimintaan, johtoon ja johtamiseen, saati strategiaan. Törmäisin netissä oppimisanalyytikko Laura Overtonin kirjoitukseen ”Miten osaamisen kehittäjät voivat panostaa yrityskulttuurin”, jonka yhdessä kuvassa oppimisarvo ja liiketoiminta-arvo esitettiin kahtena erillisenä asiana. Strateginen oppiminen liittää ne yhteen.
Osallistavuus ja vuorovaikutus
Strateginen oppiminen ja johtaminen eroavat toisistaan osallistavuuden ja vuorovaikutuksen osalta. Perinteinen strateginen johtaminen on hyvin johtajakeskeistä, jolloin sekä osallistavuus että vuorovaikutus ovat kehnolla tasolla. Silloin päädytään tilanteeseen, jossa strategian ”laadusta” huolimatta sitä ei saada koskaan kunnolla toteutettua eli ”jalkautettua”. Strateginen oppiminen sen sijaan on sekä laajasti osallistavaa että laadukkaaseen vuorovaikutukseen perustuvaa. Silloin lähtökohtaisesti hyödynnetään ryhmä-älyä ja ihmiset kokevat olevansa osa jotain tärkeää. Strateginen oppiminen on kaikkien asia, toki myös johdon.
Syvällinen muutos
Maailma on tullut sen verran kompleksiseksi, arvaamattomaksi ja nopealiikkeiseksi, ettei siinä johto yksin pärjää. Siispä kannattaa ottaa strateginen oppiminen vakavasti, koska se on tulevaisuuden strategista johtamista. Vakavuus tosin viittaa tässä vain toimintaan, sillä muuten oppiminen on iloinen ja energisoiva asia. Työelämässä on edessä syvällinen ja perustava muutos.
Juha Koskinen
Strategisen oppimisen tienraivaaja