Kulttuuri?
Kulttuuri-sanan alkuperä tulee latinan kielestä tarkoittaen viljelyä. Roomalainen poliitikko ja filosofi Cicero oivalsi laajentaa sitä sanalla animi ja niin kulttuurista tuli hengen viljelyä – animi cultura. Sittemmin kulttuuri on laajennettu koskemaan käsitteenä niin monia asioita, ettei meinaa perässä pysyä. Yhtä ääripäätä voisi edustaa taiteellinen ”korkeakulttuuri” ja toista koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus.
Kulttuurilla voidaan tarkoittaa jaettujen asenteiden, arvojen, tavoitteiden ja käytäntöjen kokoelmaa, joka on luonteenomainen kulloisellekin yhteisölle. Tämä näkökulma soveltuu mainiosti työyhteisöjen ja organisaatioiden oppimisskulttuurin määritelmän pohjaksi.
Jokainen yhteisö on erilainen, niinpä missään ei voi olla myöskään täysin samanlaista oppimiskulttuuria.
Oppimiskulttuuria voi kuvata erittelemällä määritelmän mukaisesti työyhteisössä tavattavia luonteenomaisia piirteitä eli arvoja, asenteita, tavoitteita ja käytäntöjä. Olemassa olevan kulttuurin kuvaus kannattaa tehdä arvovapaasti.
Oppimiskulttuuri on inhimillistä pääomaa
Aina löytyy joku kulttuuri, mutta se ei välttämättä palvele haluttuja päämääriä. Erot ovat valtavia. Yksi kulttuuri tukee organisaation itselleen asettamia tavoitteita ja toinen tekee niiden toteutumisen mahdottomaksi. Kulttuurit voivat olla voimakkaita. Niiden sanotaan syövän strategioita välipalaksi.
Positiivisesti vahva oppimiskulttuuri arvostaa oppimista. Se on kallisarvoista inhimillistä pääomaa, joka auttaa luomaan uutta ja selviämään entistä vahvempana kolauksista. Se voi painottaa esimerkiksi jatkuvuuden, oma-aloitteisuuden ja aktiivisuuden merkitystä. Se voi korostaa yhteisöllisyyden, yhdessä tekemisen ja oppimisen merkitystä.
Olemassa oleva oppimiskulttuuri asemoi organisaatiota esimerkiksi seuraavien käsiteparien väliin tai lähelle toista ääripäätä: yksilöllinen – yhteisöllinen, muuttumattomuuden asenne – kasvun asenne, hierarkkinen – tasavertainen, ongelmakeskeinen – ratkaisukeskeinen, pelokas – luottamukseen perustuva (peloton), virheitä välttävä – virheistä oppiva, muodollista koulutusta korostava – laaja-alaista ja jatkuvaa oppimista korostava.
Strateginen oppiminen
Suomalaisessa työelämän todellisuudessa oppiminen on edelleen tukitoiminta, erillään strategiasta ja liiketoiminnan johtamisesta. Juuri siinä sen potentiaali piilee. Oppiminen voi olla se juttu, jonka avulla rakennetaan omintakeinen ja kestävä kilpailuetu. Sitä varten Relewant-palvelut on kehitetty.
Seuraava oppimiskulttuuri-kirjoitukseni pohtii, onko sitä, ja mistä sen tietää?
Juha Koskinen
