Rikkaudella on rahan, aineellisten resurssien ja muun varakkuuden ohella monta muutakin merkitystä. Sillä voidaan tarkoittaa paljoutta, runsautta, monipuolisuutta ja monivivahteisuutta; se voi viitata ruokaan täyteläisyytenä, kuohkeutena tai pehmeytenä; monipuolista luontoa voi kutsua rikkaaksi, kuten myös kulttuuria.
Taloudellinen ja inhimillinen rikkaus
Seuraavassa pohdin ihmisen rikkautta kahdesta eri näkökulmasta. Ensimmäisellä viittaan taloudelliseen rikkauteen. Olen rikas, jos minulla on paljon rahaa tai muuta rahassa mitattavaa omaisuutta. Toisella viittaan inhimilliseen rikkauteen, millä tarkoitan osaamista, ihmissuhteita, työn ja harrastusten tuottamaa mielihyvää, terveyttä ja ylipäätään oman elämän kokemista.
Taloudellista rikkautta voi mitata euroina tai muina käypinä valuuttoina. Jos omistan 100 000 euron sijaan 1 000 000 euroa, olen kymmenen kertaa rikkaampi. Mutta entä jos omistan 100 000 euroa ja olen sillä rahallisesti varakkain tuntemieni ihmisten joukossa, tai jos omistan 1 000 000 euroa ja olen sillä varattomin kavereideni joukossa? Kummassa tilanteessa tunnen itsesi rikkaammaksi eli mikä on oman rikkauden subjektiivinen kokemukseni? Väitän, että subjektiivisesti koettu rikkaus on objektiivisesti euroina mitattavaa rikkautta tärkeämpää.
Inhimillistä rikkautta on lähtökohtaisesti vaikea mitata euroina. Kuinka monen euron arvoinen on paras kaverini tai lapseni? Jo kysymys nostaa ärtymyksen pintaa. Inhimillisen rikkauden ainoa järkevä mittauskeino on oma, subjektiivinen kokemukseni siitä.
Olenko rikas?
Kun rupeamme mittamaan sekä taloudellista että inhimillistä rikkautta subjektiivisesti, tapahtuu pienoinen ihme. Jos käytämme arvosana-asteikkoa 0 – 10, saamme skaalatun ja yhtenäisen mittariston maailman kaikille ihmisille. Maailman rikkaimpien ihmisen kokonaisrikkaus on nyt 10 x 10 eli 100! Vaikka omistaisin kuinka paljon rahaa hyvänsä, mutta en osasi siitä yhtään iloita (subjektiivinen taloudellinen rikkaus = 0), olisin rutiköyhä. Ja vaikka osaisin rahoistani iloita, mutta olisin yksin maailmassa (inhimillinen rikkaus = 0), olisin edelleen rutiköyhä.
Jos siis näillä kriteereillä haluan kokea olevasi rikas, kannattaa pyrkiä tasapainoiseen oman elämän elämiseen. Eläminen tarkoittaa riittäväksi kokemaani aineellista hyvinvointia sekä oman inhimillisen rikkauteni kartuttamista vaikkapa oppimisen ja hyvien ihmissuhteiden turvin. Romahdus uhkaa reunoilla, joissa kokemani taloudellinen tai inhimillinen rikkaus lähenevät nollaa.
Objektiivinen – subjektiivinen sekä taloudellinen – inhimillinen -käsiteparien lisäksi kolmannen näkökulman tarjoavat oman kokemuksen ja ulkopuolisen näkemyksen käsitteet. Tärkeintä on toki elää omaa elämää liikaa muista välittämättä, mutta jos näkemykset eroavata toisistaan tyystin, voi siitä lopulta tulla ongelmia. Voin kokea olevani maailman rikkain ihminen ja asua erakkona mökissä, mutta muut näkevät minut vain kummallisena tyyppinä. Voin kokea olevani äärimmäisen taloudellisesti ja inhimillisesti rikas, mutta muut näkevät minut vain kusipäisenä trumppina.
Miten siis haluan rakentaa elämääni entistä rikkaammaksi?
Juha koskinen
PS1. Kirjoitus sisältyy loppuvuodesta ilmestyvään Strateginen oppiminen -kirjaan.
PS2. Artikkelikuvassa Mikkelin Astuvansalmen kalliomaalaukset ja Ukko (silhuetti kalliossa). Mitähän mahtoivat vuosituhansien takaiset ihmiset rikkaudesta ajatella?