Hirvikeittoa syödessäni kiinnitin huomion piimäpurkkiin. Sen kyljessä luki Luota aisteihisi. Siinä tarkennettiin parasta ennen merkinnän sisältöä. Se on eri asia kuin viimeinen käyttöpäivä ja parasta ennen päivän jälkeenkin piimä on hyvää, jos se siltä tuoksuu, maistuu ja näyttää.
Viimevuosien kehitys on heikentänyt luottamustamme omiin vuosimiljoonien evoluution tuloksena kehittyneisiin ja koko olemassaolomme turvanneisiin aisteihimme. Olemme etääntyneet meille lajityypillisestä elämästä ja käyttäytymisestä. Nykyinen tekemisemme ja ajankäyttömme on evoluution aikaskaalassa meille täysin uutta ja outoa.
Edelleen puemme lisää vaatetta tai menemme lämpimään, kun paleltaa. Tiedämme kysymättä, koska on aika käydä WC-tarpeilla. Emme laita kättämme tahallaan kuumalle liedelle, koska se polttaa. Selvältä tuntuvia asioita ja listaa voisi jatkaa monilla muillakin esimerkeillä. Meille edelleen selvien aistipohjaisten melko automaattisten toimintojen rinnalle on kuitenkin tullut uusia käyttäytymismuotoja. Niistä on tullut tavallista arkeamme, emmekä edes kiinnitä niihin huomiota.
Juomme kun janottaa tuntuu selvältä, mutta todellisuudessa saatamme lipittää jotain nestettä aivan turhaan. Menemme illalla nukkumaan, kun väsyttää, mutta emmepä menekään vaan jäämme seuraamaan sarjoja tai touhuamaan puhelimemme kanssa. Syömme kun on nälkä ainakin periaatteessa, mutta todellisuudessa valtaosa syömisestämme perustuu tottumukseen ja houkutuksena on tilata kotiin tarpeetonta syötävää lähettipalvelun kautta ”koska minä haluan”. Kävellessä tai juoksulenkillä seuraamme sykettämme puhelimesta, emmekä osaa lukea itseämme, aistia miltä tuntuu. Herättyämme katsomme ensi töiksemme ”älysormuksemme” tiedot. Jätämmekö päivän työt tekemättä, jos saamme tietää, että yöunemme laatu oli kehno, vaikka itse tuntisimme olomme kohtuullisen hyväksi – sellaiseenkin törmää.
Toimimalla aistihavaintojemme kanssa ristiriitaisesti tai luottamalla teknologiaan aistiemme sijaan ajaudumme yhä kauemmaksi itsestämme ja samalla vahingoitamme itseämme. Ratkaisu on kuitenkin periaatteessa helppo, eli tiedostetaan lajityypilliset ominaisuuteemme ja ruvetaan toimimaan entistä enemmän niiden mukaan.
On toki myös tärkeää tunnistaa aistiemme rajoitteet. Ne on optimoitu muinaisihmisen maailmaan ja nykymaailma saattaa tehdä kepposia. Teknologian ympäröimänä emme voi enää luottaa kaikilta osin näkemäämme tai kuulemaamme, koska meitä saatetaan harhauttaa. Myös monet tieteellisen maailman havainnot ovat omien aistiemme tavoittamattomissa. Emme voi nähdä yksittäistä pientä solua paljain silmin, emmekä taivaan lukemattomia galakseja ilman teleskooppia. Mainitut rajoitteet eivät kuitenkaan vaikuta arjessamme. Luontevimmin elämme meille lajina ymmärrettävässä toimintaympäristössä. Pystymme toimiaan aikaskaaloissa sekunneista vuosiin ja mittakaavoissa millimetreistä kilometreihin.
Juha Koskinen – nykyajan metsästäjä-keräilijä
PS. Lajityypillisiin ominaisuuksiimme kuuluu esimerkiksi runsas luonnossa liikkuminen, arkiaskareet, värikäs, monipuolinen ja sopivan energiaköyhä ruoka ja sen valmistaminen, vuorokausien ja vuodenaikojen rytmittämä elämä, ystävät ja sukulaiset, laulu, nauru ja tanssi.
