Elämämme päätöksille on olemassa aikaikkunoita. Joskus olemme liian ajoissa liikkeellä ja ikkunan sulkeutuessa on jo liian myöhäistä. Vanhan viisauden mukaan olemme suurimman osan työurastamme liian nuoria tai liian vanhoja – ja joskus niiden välissä on vain yksi päivä. Usein kuitenkin kuvittelemme ikkunat kokoaan pienemmiksi. Toissapäiväisessä syntymäpäiväjutussa tuli vastaan 105 vuotias ja edelleen toimelias Ilmari Koppinen (HS 8.1.2023). Ainakin hänen urheiluikkunansa on ollut pitkään auki, sillä hän on voittanut 69-vuotiaasta lähtien yli 1 600 veteraaniyleisurheilun mitalia, joista 12 on maailmanmestaruuksia. Omien aikaikkunoiden avartaminen on antoisaa. Esimerkiksi elinikäisen, jatkuvan ja strategisen oppimisenkin käsitteet sisältävät ajatuksen aikaikkunoiden avartamisesta.
Kyllä vai ei?
Voinko minä? -kysymykseen voi vastata kyllä tai ei, mutta lisäksi monella muullakin edellisiä epäselvemmillä ja ehdollisilla tavoilla kuten ehkä, joskus myöhemmin, kenties, jos vain, jos muutkin, sitten kun.
Muiden esimerkki vaikuttaa päätöksiimme voimakkaasti. Zeit Geist eli ajan henki pitää meitä otteessaan emmekä sen olemassaoloa välttämättä edes tiedosta, koska se vaatii arkielämää laajempaa kiinnostusta maailman ymmärtämiseksi. Ajan hengen mukaisia asioita on helppo tehdä, koska valtaosa meistä toimii juuri samoin kuin toisetkin. Nykyään käymme salilla, viihdymme somessa ja tilaamme ruokaa lähettipalvelusta. Vain reilut kymmenen vuotta sitten tehtiin aivan muita asioista. Aidosti omintakeisten ja yksilöllisten päätösten tekeminen on huomattavasti ajanhenkeen kuuluvia vaativampaa.
Mistä halua ja uskallusta löytyy?
Halujamme ohjaavat lukuisat tekijät, joiden joukosta löytyvät omat arvot, asenteet ja tavoitteet. Jos ne ovat hukassa, on vaikea löytää tekemiselleen suuntaa. Silloin saatamme toimia vaistojemme varassa automaattiohjauksella tai olla muiden vietävissä. Aina emme voi toimia halujemme mukaan, mutta ainakin kannattaa pyrkiä määrittelemäänsä suuntaan. Omien arvojen mukaan eläminen tekee meille hyvää, kunhan ne ovat myös eettisesti kestävällä pohjalla.
Uskallukseen vaikuttaa temperamenttimme ja persoonamme. Osa meistä on luonnostaan toisia varovaisempia, mikä on ollut tärkeää evolutiivisen menestyksemme näkökulmasta. Liian rohkeat esivanhempiemme joutuivat surman suuhun ja liian varovaiset todennäköisesti kuolivat nälkään. Selviytyminen edellytti eri näkökulmien ja toimintatapojen yhdistämistä. Jottei uskalluksen kynnys muodostu kohtuuttomaksi, kannattaa tehdä pieniä, mutta oikean suuntaisia päätöksiä. Kokeileva eteneminen kannattaa ja silloin huonoksi osoittautuneita päätöksiä voi muuttaa. Kaiken laittaminen yhden kortin varaan kannattaa vain, jos on täysin varma.
Elämän ylikuumentuminen
2020-luvun elämämme on monin tavoin ylikuumentunutta, mikä yhdistettynä suorituskeskeisyyteen uuvuttaa ja musertaa meitä. Ylikuumentuminen lisää iatrogeniikan riskiä. Käsitteen tausta on lääketieteessä ja sillä tarkoitetaan hoidosta johtuvia ongelmia. Kun meillä on vauhti päällä, yritämme ratkoa ongelmia pikaisesti, mikä aiheuttaa vain lisää ongelmia. On tilanteita, joissa paras ratkaisu on olla tekemättä mitään. Oikea toimenpide kenties löytyy myöhemmin, kun tieto ja ymmärrys lisääntyvät.
Taannoinen kollegani järjesti postinsa kahteen ”laatikkoon”. Toisen nimi oli ”täytyy hoitaa” ja toisen nimi ”aika hoitaa”. Harvoin elämä on noin selkeää, mutta yksinkertaisuudessaan toimintatavalla on oikeutuksensa. Viisaan ajanhallinnan keskeinen ohje oli luokitella tehtäviä tärkeyden ja kiireellisyyden mukaan. ”Aika hoitaa” tehtävät löytyvät kiireettömien ja merkitykseltään vähäisten joukosta – ne voi
jättää silleen tai kenties yrittää delegoida muille.
