Nykyiset johtajat olivat todennäköisesti hieman keskivertoa parempia oppilaita koulussa. Ei liian hyviä ja älykkäitä, koska sellaiset ihmiset valitsevat tieteellisen uran tai turhautuvat ja sortuvat elämässään. Sen sijaan esimerkkejä löytyy nipin napin koulusta selvinneistä tähtiyrittäjistä ja johtajista. Heille koulu ei ollut oikea paikka syystä tai toisesta ja heitä kenties yhdistää korostunut määrätietoisuus (toisinaan hulluuteen saakka vievä jääräpäisyys) ja niillä eväillä aina joku tuhansista onnistuu väistämättä. Se on paljon todennäköisempää kuin että kaikki onnistuisivat tai että kukaan ei onnistuisi. Tosin sattuman ratkaisevaa merkitystä elämässämme on vaikea hyväksyä.
Johtajiksi saakka selvinneet johtavat. Heille oppiminen on kenties vain haalea muisto kouluajoilta. Mutta pohditaanpa asiaa hieman tarkemmin, koska oppiminen ja johtaminen ovat todellisuudessa erottamaton osa jotain suurempaa kuvaa. Mutta mikä se on?
Autoritäärisille johtajille on tyypillistä toimia ”sisäisen äänensä” ohjaamina. He voivat ottaa huomioon lähipiirinsä neuvoja, mutta tekevät päätökset lopulta oman mielensä mukaan. Ihmiset tottelevat, koska vallitsee pelon ilmapiiri. Aikanaan suuri johtaja häipyy näyttämöltä, mutta saa seuraajakseen kenties uuden suuren johtajan. Suuren johtajan mallilla ei oteta vastaan realistista palautetta, vaan ainoastaan omia näkökulmia vahvistavaa ja omaa asemaa pönkittävää. Oppiminen on siten olematonta tai vinoutunutta.
On ihmisiä, joille oppiminen on elämän suurin arvo itsessään (kuva 2), vaikkei osaamisellaan muuten mitään tekisikään saati, että olisi johtavassa asemassa missään kohtaa elämäänsä.

Kuva 1: Autoritäärinen johtaminen (varjostettu alue)

Kuva 2: Oppiminen itseisarvona (varjostettu alue)
Strategisen oppimisen näkökulmasta molemmat esitetyt mallit ovat vajaita. Ensimmäinen johtaa ennen pitkää metsään, koska se ei huomioi oppimista tai suodattaa sen mieleisekseen (vahvistusvinouma). Jälkimmäinen ei johda mihinkään henkilökohtaisen kehittymisen lisäksi.
Täydennetty kuva on esitetty alla.

Kuva 3: Oppiminen ja johtaminen osana takaisinkytkettyä järjestelmää
Kuvan vasen laita edustaa oppimista kahdestakin näkökulmasta. Toisaalta opitaan kokemuksellisesti palautteen kautta ja sen lisäksi opitaan ulkoisista lähteistä, mikä laajentaa ja monipuolistaa omia näkökulmia.
Johtamista kapeasti nähtynä edustaa Päätös-lohko, mutta tässä tapauksessa se perustuu opittuun ja erilaisten näkökulmien (ihmisten) huomiointiin. Silloin päätösten voi olettaa olevan ”sisäistä ääntä” järkevämpiä ja toimenpiteiden oikean suuntaisia ja laajuisia.
Oppiminen ja johtaminen ovat siis osa niitä laajempaa kokonaisuutta, ja johtajan päätehtävä ei ole yksin päätösten teko vaan ennen kaikkea oppiminen ja päätöksenteko muiden ihmisten kanssa.
Juha Koskinen